sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

arto melleri:

Niin kuin taivas tänä yönä
tuhlaa meille tähtiään
älä pihtaa enää, antaa maljan läikkyä
yli jos on läikkyäkseen,
voitetaan tai hävitään,
samantekevää,
tuhlattavaksi on meille elämä annettu,
ainutkertainen, rakastetaan toisiamme
yli varojen
...

Tästä runosta alkoi minun tutustumiseni Mellerin teksteihin. Vuosi oli 2002.

Tapasin Arto Mellerin sattumalta rautatieasemalla junanvaihtotilanteessa.
Olimme kotimatkalla samasta tilaisuudesta.
minä: kiitos, kun tulit.
Melleri: kiitos, kun sinä tulit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti