sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
lauantai 30. maaliskuuta 2013
perjantai 29. maaliskuuta 2013
torstai 28. maaliskuuta 2013
kiirastorstai ja pitkäperjantai 2012
Vuosi sitten valmistauduin lähtemään unelmamatkalleni: kiertämään Dali-kolmion. Matka sisältäisi käynnit kolmessa Dali-museossa: Pubolin linnassa, Figueresin teatterimuseossa ja Port Lligatin kotimuseossa. Näistä olin käynyt aiemmin jo Figueresissa. Lähtö olisi pitkäperjantain iltana. Lapset olivat jo isovanhempien luona toisessa kaupungissa, sillä tämä reissu oli aikuisten vauhtiin ja intresseihin suunniteltu. Torstai-illalla esikoinen vietiin ambulanssilla sairaalaan. Syy: laryngiitti eli virusperäinen kurkunpään tulehdus, joka yleensä laukeaa ulkoilmassa. Nyt tarvittiin avuksi myös adrenaliinia ja kortisonia. Perjantai-illalla sama juttu toistui: ambulassilla samaan sairaalaan samasta syystä. Keskustelin uudelleen puhelimitse lapseni (lue: puhelin rauhoittavia hänen hengitystään kuunnellen), ambulanssihenkilökunnan ja lääkärin kanssa. Tein todennäköisyys- ja kannattavuuslaskelmia vielä kolmannen ambulanssireissun ja lentokentälle lähdön suhteen. Oli aika päättää lähteäkö Espanjaan vai lapsen luo. Luottavaisena ja kauhuissani lähdin kohti Kataloniaa. Kolmatta sairaalareissua ei tullut, vaan seuraavana päivänä henki kulki hyvin.
Sekä lapsella että minulla.
Sekä lapsella että minulla.
tiistai 26. maaliskuuta 2013
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
espanjaa ja kataloniaa
katalaaniliputusta gironan malliin
1-1. Joskus tasapeli on voitto, kuten Suomen ja Espanjan futismatsissa.
Liput Suomi-Espanja-matsiin Hesaan odottelee jo innolla syyskuuta.
Myös lentoliput kesälle Espanjaan on hankittu. Eka hotelliyökin on varattu, mutta muilta osin matkasuunnitelmat alkavat vasta muhia. No, Girona ja Barcelona ainakin osuvat matkan varrelle. Nyt olisi myös aika ja aikaa käydä Katalonian pyhimmässä paikassa ja Santiago de Compostelan jälkeen Espanjan tärkeimmässä pyhiinvaelluskohteessa, Montserratin luostarivuorella.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
torstai 21. maaliskuuta 2013
lemmenlukko
Lemmenlukko on romanttinen tapa merkitä ikuinen onni molemmille tärkeään paikkaan. Lemmenlukko kiinnitetään symboloimaan rakkauden kestävyyttä. Lemmenlukko on etenkin Keski-Euroopassa suosittu tapa, jolla rakastavaiset sinetöivät ikuisen onnen. Lukkoon kaiverretaan parin nimet tai nimikirjaimet ja vuosiluku, jonka jälkeen lukko käydään ripustamassa sillan kaiteeseen. Kun lukko on lukittu, pari heittää avaimen veteen.
Tuon edellisen päivityksen kuvan olen siis ottanut Prahassa, Kampansaaren ja Mala Stranan (Pieni puoli) välisellä sillalla. Lukkoa en siihen kuitenkaan kiinnittänyt. Eipä muuten ole kukaan tutuistakaan kertonut/paljastanut lemmenlukkoa ripustaneensa.
Tuon edellisen päivityksen kuvan olen siis ottanut Prahassa, Kampansaaren ja Mala Stranan (Pieni puoli) välisellä sillalla. Lukkoa en siihen kuitenkaan kiinnittänyt. Eipä muuten ole kukaan tutuistakaan kertonut/paljastanut lemmenlukkoa ripustaneensa.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
perjantai 15. maaliskuuta 2013
risteys
Ismo Alangon "Risteys" Hallanvaara-levyltä on asuttanut pääni näinä päivinä. Sanat on tässä ja biisi löytyy täältä: risteys
Tulen siihen risteykseen
missä viitat vähenee
kadun pätkät lyhenee
ja kapenee
Moni juuttuu nopeaan
tapaan täältä matkustaa
taidan vielä vaeltaa ja odottaa
Kunnes syksy minut saa
kunnes lumi peittää maan
jaksan vielä odottaa
talven selkä kyllä kantaa repussaan
Tulen siihen risteykseen
missä ruuhka hiljenee
katulamput vanhenee ja vähenee
Pala vastausta
Pala toivomusta
Pala jotain parempaa
Pala kaipausta
Pala lohdutusta
Pala nousevaa voimaa
Katukiven alta
takavasemmalta
löytyy kun vain vaeltaa
tuulta odottaa
Valot leikkii leluillaan
kadun selkä notkahtaa
Taidan vielä vaeltaa ja odottaa
Toinen oikealle
riemukaaren alle
katu kutsuu kulkijaa
Yksin pimeässä
vielä empimässä
lähtisinkö seuraamaan
Ihmisjoukon tuoksu
kutsuu mua juoksuun
pyrähdän ja risteys taa
en voi odottaa
Tulen siihen risteykseen
missä viitat vähenee
kadun pätkät lyhenee
ja kapenee
kutsun toista kulkijaa
kadun kannen takojaa
en voi enää vaeltaa ja odottaa
missä viitat vähenee
kadun pätkät lyhenee
ja kapenee
Moni juuttuu nopeaan
tapaan täältä matkustaa
taidan vielä vaeltaa ja odottaa
Kunnes syksy minut saa
kunnes lumi peittää maan
jaksan vielä odottaa
talven selkä kyllä kantaa repussaan
Tulen siihen risteykseen
missä ruuhka hiljenee
katulamput vanhenee ja vähenee
Pala vastausta
Pala toivomusta
Pala jotain parempaa
Pala kaipausta
Pala lohdutusta
Pala nousevaa voimaa
Katukiven alta
takavasemmalta
löytyy kun vain vaeltaa
tuulta odottaa
Valot leikkii leluillaan
kadun selkä notkahtaa
Taidan vielä vaeltaa ja odottaa
Toinen oikealle
riemukaaren alle
katu kutsuu kulkijaa
Yksin pimeässä
vielä empimässä
lähtisinkö seuraamaan
Ihmisjoukon tuoksu
kutsuu mua juoksuun
pyrähdän ja risteys taa
en voi odottaa
Tulen siihen risteykseen
missä viitat vähenee
kadun pätkät lyhenee
ja kapenee
kutsun toista kulkijaa
kadun kannen takojaa
en voi enää vaeltaa ja odottaa
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
tiistai 12. maaliskuuta 2013
neruda kysyy auringosta
Miksi aurinko on niin huonoa seuraa
erämaan kulkijalle?
Miksi aurinko on niin mukava
sairaalan puutarhassa?
pablo nerudan kysymyksiä hitleristä
Mikä on Hitlerin
pakkotyönä helvetissä?
Maalaako hän seiniä vai ruumiita?
Haisteleeko kuolleidensa kaasua?
Syötetäänkö hänelle kaikkien
poroksi poltettujen lasten tuhka?
Vai onko hänelle kuolemastaan lähtien
juotettu verta suppilosta?
Vai moukaroidaanko hänen suuhunsa
irti kiskotut kultahampaat?
Vai lasketaanko hänet
levolle piikkilangoilleen?
Vai tatuoidaanko hänen ihoaan
helvetin lampunvarjostimiksi?
Vai järsivätkö häntä armotta
tulen mustat verikoirat?
Vai täytyykö hänen yötä päivää, tauotta
matkata vankiensa seurassa?
Vai täytyykö hänen kuolematta
kuolla ikuisesti kaasun alla?
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
arto melleri:
Niin kuin taivas tänä yönä
tuhlaa meille tähtiään
älä pihtaa enää, antaa maljan läikkyä
yli jos on läikkyäkseen,
voitetaan tai hävitään,
samantekevää,
tuhlattavaksi on meille elämä annettu,
ainutkertainen, rakastetaan toisiamme
yli varojen
...
Tästä runosta alkoi minun tutustumiseni Mellerin teksteihin. Vuosi oli 2002.
Tapasin Arto Mellerin sattumalta rautatieasemalla junanvaihtotilanteessa.
Olimme kotimatkalla samasta tilaisuudesta.
minä: kiitos, kun tulit.
Melleri: kiitos, kun sinä tulit.
tuhlaa meille tähtiään
älä pihtaa enää, antaa maljan läikkyä
yli jos on läikkyäkseen,
voitetaan tai hävitään,
samantekevää,
tuhlattavaksi on meille elämä annettu,
ainutkertainen, rakastetaan toisiamme
yli varojen
...
Tästä runosta alkoi minun tutustumiseni Mellerin teksteihin. Vuosi oli 2002.
Tapasin Arto Mellerin sattumalta rautatieasemalla junanvaihtotilanteessa.
Olimme kotimatkalla samasta tilaisuudesta.
minä: kiitos, kun tulit.
Melleri: kiitos, kun sinä tulit.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
perjantai 8. maaliskuuta 2013
elämän liikennevalot
Pysähdy, odota, mene.
Odota, mene.
Mene.
"Elämässä on hyvä edetä hitaasti aina ennen tärkeää päätöstä..."
"Elämässä on hyvä edetä hitaasti aina ennen tärkeää päätöstä..."
-Paulo Coelho-
torstai 7. maaliskuuta 2013
nainen gironassa
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
-Eeva Kilpi-
-Eeva Kilpi-
port lligatin ranta
"Vene on varmimmassa turvassa silloin, kun se on satamassa,
mutta ei veneitä ole rakennettu sen vuoksi..."
-Paulo Coelho-
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
anteliaisuudesta
salaperäinen alkemisti viisasten kivi kädessään
Joku viisas on joskus sanonut, että
anteliaisuus ei ole sitä, että annan sinulle jotakin sellaista, mitä en itse tarvitse.
Se on sitä, että annan sinulle jotakin sellaista, mitä itsekin tarvitsisin.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
lukemisesta
Tässä Dalin kotimuseon sisäpihalla olevassa suihkulähteessä on jotakin levollisen kaunista. Mikä onkaan ihanampaa, kuin hyvän kirjan lukeminen. Yksin ja yhdessä. Muumeissa todetaan jokseenkin näin:
Mikään ei ole kasvavalle nuorelle hyödyllisempää,
kuin hyvien kirjojen lukeminen.
Jörn Donnerin sanoin:
"Lukeminen kannattaa aina."
maanantai 4. maaliskuuta 2013
punainen aurinko
Cadaques aamuauringossa hotellihuoneen parvekkeelta kuvattuna.
Pelle Miljoona laulaa verenpunaisesta auringosta Juokse villi lapsi-biisissään. Osaan sen vieläkin ulkoa:
"... Juokse villi lapsi
juokse kauemmaksi
siellä kasvat vahvemmaksi
ja vapaammaksi..."
Sitähän se punainen aurinko teetti.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
why not
Cadaques vuoren ja meren syleilyssä. Tuolta ylhäältä sitä kiemurreltiin alas ihastuttavaan kylään. Suustani tupsahti ihan varoittamatta ravintolassa tarjoilijalle, että ihan epistä, kun te saatte asua täällä. "Muuta tänne", hän sanoi. Niin, miksikäs ei ja eihän sitä koskaan tiedä. C. G. Jungia lainaten:
"Tie on vasta sitten tie, jos sen löytää itse ja jos sitä kulkee itse."
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Nyt on some-kurssia varten perustettu blogi päivitetty. Uusi alku. Uudet tarinat ja tiet.
Tervetuloa mukaan :)
Tuon etusivun kuvan olen ottanut tieltä matkalla Cadaquesista Port Lligatiin. Vierekkäiset espanjalaiset kylät kun ovat, niin matka taittui kävellen. Kuvan keskipaikkeilla pilkottaa Salvador Dalin kotimuseo = minun unelmani nähdä ja kokea.
Olin jo tosiaan useamman vuoden haaveillut käynnistä tuossa museossa. Oli vain yksi este: rohkeuden puute. Matkaan sisältyisi nimittäin vuoriston serpentiinitiet, joiden aistiminen ei ihan kuulu minun mukavuusalueeseeni... No, ei auttanut muu, kuin mantrata Tabermannin Tommyn sanat korviin kaikumaan:
"...kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?"
Silmäthän voi aina pitää kiinni bussimatkan ajan samalla, kun puristaa edessäistuvan penkin kahvaa rystyset valkoisina ja kämmenet märkinä. Sitä mietin, että onko riittävän turvallista pitää kahvasta kiinni vain vasemmalla kädellä, jos oikea käsi vispaa ristinmerkkiä...
Tervetuloa mukaan :)
Tuon etusivun kuvan olen ottanut tieltä matkalla Cadaquesista Port Lligatiin. Vierekkäiset espanjalaiset kylät kun ovat, niin matka taittui kävellen. Kuvan keskipaikkeilla pilkottaa Salvador Dalin kotimuseo = minun unelmani nähdä ja kokea.
Olin jo tosiaan useamman vuoden haaveillut käynnistä tuossa museossa. Oli vain yksi este: rohkeuden puute. Matkaan sisältyisi nimittäin vuoriston serpentiinitiet, joiden aistiminen ei ihan kuulu minun mukavuusalueeseeni... No, ei auttanut muu, kuin mantrata Tabermannin Tommyn sanat korviin kaikumaan:
"...kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?"
Silmäthän voi aina pitää kiinni bussimatkan ajan samalla, kun puristaa edessäistuvan penkin kahvaa rystyset valkoisina ja kämmenet märkinä. Sitä mietin, että onko riittävän turvallista pitää kahvasta kiinni vain vasemmalla kädellä, jos oikea käsi vispaa ristinmerkkiä...
perjantai 1. maaliskuuta 2013
ei se mitään
Poika myöhästyi aamun ensimmäiseltä tunnilta. "Anteeksi, että olen myöhässä. Ei mulla ole mitään syytä. Mä en vaan lähteny ajoissa." "Ei se mitään. Joskus vaan käy niin.", totesin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)